ollisaarinen

Guggenheim on uusi Gutzeit

On heti todettava, että vastustan Guggenheim-hanketta useasta eri syystä, mutta riittävä syy on esteettinen: suunnittelukilpailun voittaja on koko lailla kamala valinta ylipäätään ja erityisesti tuohon paikkaan. Tällainen  merta syleilevä kärvähtänyt  lattomeri majakoineen on ideana niin simppeli ja ympäröiviin rakennuksiin sopimaton ratkaisu että mieleen tulee vastarannan Enso-Gutzeitin pääkonttori, joka on Alvar Aallon kynästä.

Aalto kuulemma suunnitteli talon alunperin jollekin saksalaiselle firmalle mutta kun jäi siellä toiseksi niin suunnitelma kelpasi sitten tänne mutta ei sopinut paikkaansa.  Ensinnäkin sen lumivalkoisuus riitelee ympäristön pastellisävyjen kasnaa, sen neliöikkunat riitelevät ympäristön suorakaiteiden kanssa ja sen kokonaismuoto on väkisin istutettu tontilleen ristiriitaan taustan kirkon kanssa. Taloa voisi hieman tuunata lisäämällä joku värisävy ikkunoiden alapuolen elementtiin venyttämään neliöitä ja vaihtamalla pintamateriaali ympäristöön  sopivaksi mutta Aaltoon ei saa koskea.

Myös Finlandiatalon valkoinen marmori on luonnoton valinta: se on kuin reikä negatiivissa ja sopisi vain lumenvalkoisen ympäristön suojaväriksi eli jonnekin Napapiirin naalimuseoon.

Nyt vastaavanlainen virhe ollaan tekemässä Palacenrantaan mutta mustana. Kun käytetään vielä puumateriaalia, niin ongelmia syntyy, jos ei pintaan, niin saumoihin.

Meillä on taidemuseokeskittymä kävelymatkan päässä Rautatieasemasta. Ensin valtion Ateneum ja Kiasma, sitten säätiön Amos Anderson, joka on siirtymässä hienoihin tiloihin Lasipalatsiin, sitten Tennispalatsissa kaupungin HAM ja pienen poikkeaman päässä Eduskuntatalon takana säätiön Taidehalli. Lenkin tehtyään voi istahtaa tasa-arvoisesti Eduskunnan rappusille tai siirtyä reflektoimaan vaikutteita Musiikkitalon kahvioon tai uuteen kirjastoon.

Säätiöiden museot tuottavat resursseihinsa nähden upeita näyttelyitä. Myös valtion Ateneum sekä kaupungin HAM ovat tarjonneet maailmanluokan taidetta: Ateneumissa nyt mestari Modigliani, HAMissa Kusama ja hiljan Ai Weiwei, molemmat ehdottomia nykyhuippuja. Kiasmaa en osaa arvottaa kun en tajua mutta siellä voi ihailla seiniä jos teokset menevät yli ymmärryksen. Joka tapauksessa on selvä että näiden taidemuseoiden luoma kokonaisuus on ainutlaatuinen.

Kaupungin rationaali Guggenheimin suhteen on selvästi ja lähes yksinomaan pyrkimys turismin lisäämiseksi jopa siinä mitassa, ettei museon tulevaa taiteellista profiilia ole oikein ehditty esitellä. Kyse olisi mm. suomalaisen arkkitehtuurin ja designin esittelystä. Meillä on jo design-museo Korkeavuorenkadulla joten välitöntä tarvetta ei ole. Vai onko kyse siitä, että arkkitehtikilpailun voittajan visuaalinen viesti viittaakin ovelasti 1970-luvun suomalaiseen puristelasiin?

Ylen haastattelemat taidemuseoiden johtajat olivat kaikki sillä kannalla, että Guggenheimin tulo lisäisi myös muiden museoiden kävijämääriä. Hesarissa Osmo Rauhala taas näkee museon uuden kotimaisen taiteen ripustus- ja markkinointipaikkana ja Eeva-Liisa Ahtilan mielestä tämä raha ei ole pois taiteilijapurahoista joten menköön!

Yli sadan miljoonan euron projekti tehdään kuitenkin tavallisten veronmaksajain rahoilla ja riskillä. Ei tulisi olla liian kevytmielinen kuten museonjohtajat "voidaanhan mekin siitä siitä joku sentti hyötyä" tai kuten eturivin taiteilijat, jotka museoiden tavoin joka tapauksessa pääosin jo ovat taiderahojen portinvartijoiden taloudellisesti turvaamia. Jos kaupunki on valmis sijoittamaan tällaisia summia niin eikö kannattaisi pohtia niille parempaa vaihtoehtokäyttöä omalla saralla?

Kun Helsingin ensisijainen päämäärä on investoida turismin lisäämiseksi niin jo vähäinenkin investointi nykyisten taidemuseoiden yhteiseen brändiin ja esimerkiksi yhteiseen matkailijan päivälippuun ja esitteisiin voisi kannattaa. Hiljan oli uutinen, että Musiikkitalo ja Finlandiatalo tunnustelevat yhteistyötä markkinoinnissa. Oikeastaan uutinen oli, ettei yhteistyötä vielä ollut! Taitaa olla sama juttu taidemuseoiden kanssa siitä huolimatta, että ne muodostavat ainutlaatuisen korkeatasoisen keskittymän jota tulisi yhdistää jonkinmoinen symbolinen taideturistiskuru.

Olen kerran käynyt New Yorkin Guggenheimilla. Harvoin olen joutunut sellaiseen outoon transsiin kuin Kandinskyjen lumoamana. Ei ole kuitenkaan mitään lupausta että Helsingissä voitaisiin kokea mitään vastaavaa. Kaupungilla kyllä säätiöitä riittää kuten Stadionsäätiö. Siitähän tulee pelkkää tuloa, jos ei rahassa niin elämyksinä. Stadikalla on ollut turistejakin, kuten olympiavuonna ja yleisurheilun MM-kisoissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija